Tuula

Hikoilevat jalat, ahtaat kengät/sukat, turvotus, sekä jalkahygienian laiminlyönti altistavat varvasvälihautumille ja ihorikolle. Rikkoutunut iho puolestaan altistaa infektioille, kuten jalkasilsalle ja ruusulle.

Ennaltaehkäisyyn kuuluu jalkojen säännöllinen pesu, jolloin myös varpaiden välit tulee pestä ja kuivata huolellisesti. Liian kovakourainen hankaaminen vaurioittaa helposti herkkää ihoa. Jalkoja on hyvä pitää silloin tällöin paljaana, jotta iho saa hengittää.

Hoitona käytetään lampaanvillaa, joka varpaiden ympärille kiedottuna erottaa varpaita hieman toisistaan ja imee kosteutta pois. Myös kosteutta imevää talkkia voidaan käyttää. Talkin käytön yhteydessä on huomioitava päivittäinen pesu, jottei talkki jää hautumaan varpaiden väleihin.

Jalkapohjien kuormitusalueille, isovarpaiden sivuille ja vasaravarpaiden päihin syntyviä ihopaksunnoksia kutsutaan kovettumiksi. Hoitoa vaativa kovettuma on yleensä laaja-alainen ja joustamaton, väriltään kellertävä ihopaksunnos. Ne syntyvät ihoon mekaanisen rasituksen takia, kun iho yrittää suojata itseään kovettamalla ihoa.

Kovettumaa ei saa poistaa kokonaan, sillä seurauksena on punoittava ja todella arka ihoalue, johon muodostuu entistä enemmän kovettumaa. Jalkahoidossa kovettuman alueelta ihoa poistetaan vain sen verran, että mahdollinen kipu helpottaa ja iho tulee sileäksi kovettuman kohdalta. Aina kovettuman poiston jälkeen iho tulisi rasvata karbamidia eli ureaa sisältävällä voiteella. Kovettuma muodostuu hoidosta huolimatta aina takaisin, ellei sen aiheuttajaa poisteta.

Känsä on elimistön oman puolustusreaktion seurausta, kun luisen kohdan ja kengän / alustan välille syntyy painetta, puristusta tai hankausta. Känsä ei siis ole erillinen tauti, kuten syylä, johon se usein virheellisesti sekoitetaan. Tyypillisiä muodostumiskohtia känsille ovat varpaiden välit ja vasaravarpaiden yläpinnat.

Känsien ennaltaehkäisyssä on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota jalkineisiin ja sukkiin. Niiden pitää olla oikean kokoiset, eivätkä ne saa puristaa varpaita yhteen. Jalkahoidossa känsä poistetaan kokonaan. Känsä kasvaa yleensä kartion mallisena, terävä kärki ihoon päin, aiheuttaen kipua.

Vasaravarpaalla tarkoitetaan 2.- 4. varvasta, joka on koukistunut tyvi- ja/tai kärkinivelestä. Vasaravarvas koukistuu niin, että varpaan pää osuu alustaan ja sitä vastaava päkiä-nivel yliojentuu. Vasaravarpaiden aiheuttajia on monia, mm. erilaiset niveliin ja jänteisin kohdistuvat sairaudet, liian pienet kengät, korkea korkoiset kengät, korkea holvinen jalan rakenne ja pitkä 2. varvas.

Jalkahoidossa hoidetaan vasaravarpaisiin mahdollisesti muodostuneet kovettumat ja känsät sekä usein vasaravarpaille tyypillinen vioittunut kynsi. Jalkahoidossa tehdään myös mobilisoivaa hierontaa varpaiden nivelille, eli ojennetaan koukistuneita niveliä. Tämä parantaa nivelten liikkuvuutta.

Vaivaisenluulla tarkoitetaan jalkaterän ongelmaa, jossa isovarvas kääntyy muihin varpaisiin päin. Usein isovarpaan tyvinivel ja siihen liittyvä limapussi kipeytyvät ja turpoavat. Muuttunut rakenne johtaa känsien ja hiertymien muodostumiseen. Kivun seurauksena jalan toiminta muuttuu ja kipualue leviää nilkkaan ja sääreen asti.

Vaivaisenluu on seurausta jalan rakenteen ja toiminnan häiriöstä, jossa isovarpaan tyviniveleen kohdistuu poikkeava rasitus. Vaiva liittyy usein korkeakorkoisten ja kapeakärkisten kenkien käyttöön, toisaalta ilmeisesti myös perintötekijöillä on vaikutusta.

Jalkahoidossa hieronnalla ja venyttelyllä lievitetään kipua. Jalkahoidossa ohjatuilla kotiharjoituksilla voi ylläpitää jalan nivelten liikkuvuutta. Erityisesti pitkän pohjelihaksen venyttely on tärkeää. Luun ”pullistuma” on hyvä suojata esimerkiksi silikonisella suojalla, joka ehkäisee kovettuman ja känsän muodostumista. Myös erilaisia varvasväliortooseja voidaan kokeilla.